Haiman toiminta

Viimeisten vuosikymmenten aikana erilaiset sisäelin- ja autoimmuunisairaudet ovat lisääntyneet koirilla suuresti. Tarkkaa syytä tähän ei tiedetä, mutta taustalla voi olla rotujen ylijalostaminen, sisäsiittoisuus, vääränlainen ruokavalio sekä liiallinen rasitus elimistölle rokotteista, lääkkeistä ja ympäristön saasteista.  Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että haiman surkastuminen on autoimmuunisairaus. Autoimmuunisairaudessa elimistön puolustusjärjestelmä häiriintyy ja immuunivälitteinen tulehdusreaktio kääntyy omia kudoksia vastaan alkaen tuhota niitä. Haima on tärkeä elin, se osallistuu aineenvaihduntaan useilla toiminnoillaan.  Haima vastaa sekä ruoansulatuksesta että sokeriaineenvaihdunnasta, joten sen toimintahäiriöt voivat liittyä kohdistua jompaankumpaan toimintaan.

Diabetes

Endokriininen eli umpieritteinen haiman osa, joka käsittää pari prosenttia koko haimasta, sijaitsee haimasaarekkiena eri puolilla haimaa. Saarekkeissa on useita solutyyppejä, joista alfasolut erittävät glukagonia ja beetasolut insuliinia. Nämä säätelevät sokeriaineenvaihduntaa. Insuliinin erityksen heikkeneminen tai sen loppuminen johtaa diabetekseen (diabetes mellitus) eli sokeritautiin. Tällöin glukoosia vuotaa virtsaan, koska se ei varastoidu lihas- ja maksasoluihin. Altistuvia tekijöitä ovat mm. krooninen haimatulehdus, lihavuus ja vanheneminen.

Diabetesta sairastava koira juo ja syö paljon sekä virtsaa runsaasti. Usein koira laihtuu ja turkin sekä ihon kunto heikkenee. Varsinkin vanhoja koiria vaivaavat silmätulehdukset ja myös kaihia esiintyy. Jos sairaus havaitaan ajoissa, voidaan koiraa hoitaa ruokavaliolla ja lääkkeillä, kuten insuliinilla. Myös diabetes on saatu luontaishoidoilla tasapainoon ja hoidossa ruokavaliolla on hyvin tärkeä merkitys. Säännölliset ruokinta-ajat ja määrät ovat tärkeät, jotta verensokeri pysyisi tasaisena. Hiilihydraatit, kuten viljat, hajoavat sokereiksi, joten niiden osuus ruokavaliossa tulisi olla mahdollisimman vähäinen. Makeita herkkuja tai viljapohjaisia makupaloja tulisi välttää. Myös fyysinen rasitus vaikuttaa verensokerin tasapainoon.

Muut haiman toimintahäiriöt

Muutokset haimassa voivat johtua perinnöllisistä tekijöistä ja sairaus voi puhjeta ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Haimatulehdus eli pankreatiitti on haiman tulehdus, jossa haiman omat aktivoituneet ruoansulatusentsyymit aiheuttavat kudostuhoa haimaan. Toistuvat haimatulehdukset aiheuttavat kroonisen haimatulehduksen, jossa haiman toiminta ajan myötä heikkenee. Haiman akuutissa, äkillisessä tulehduksessa voi joskus sekä ruoansulatus että veren sokeritasapaino häiriintyä. Haimatulehduksen alkaessa koiralla on voimakkaita kipuja. Se seisoo selkä köyryssä, eikä halua liikkua. Koira oksentaa ja sillä voi myös olla ripulia. Pahalle haiseva uloste on rasvaista. Koira voi myös saada tajuttomuus kohtauksia. Haiman pitkään kestävässä tulehduksessa koira laihtuu voimakkaasti vaikka sen ruokahalu pysyisikin hyvänä. Haiman kasvaimet aiheuttavat yleensä samanlaisia oireita kuin haimatulehduksetkin.

Koprofagia

Ulosteiden syönti eli koprofagia liitetään usein haiman toimintahäiriöihin, mutta siihen ei ole löydetty yksittäistä fysiologista perustetta. Tarhakoirilla se oletettavasti johtuu askartelun vähyydestä tai puutteesta. Eräänä ulosteiden syönnin syynä on liiallinen viljapohjaisen ruoan syöttö. Koiran lyhyt suolisto ei pysty käyttämään hyväkseen suuria määriä viljaa, jolloin sulamaton, ravinteita sisältävä uloste alkaa kiinnostaa puutosten vaivaamaa koiraa. Haiman vajaatoimintaa sairastavan koiran uloste sisältää myös runsaasti ravinteita ja vitamiineja, kun keho ei ole käyttänyt hyväkseen. Koprofagian estäminen on haasteellista ja yksilöllistä, koska siihen liittyvät syyt ovat monet. Hyvin sulavien ravintoaineiden, siis eläinvalkuaiseen perustuvien, lihan ja kalan käyttöä suositellaan. Hyvällä menestyksellä on käytetty erilaisia yrttivalmisteita, kuten esimerkiksi Dorwest Herbsin Keeper's Mix ja Tree Bark Powder (puunkuorijauhe), jotka edistävät koiran ruoansulatusta. Myös raakaa haimaa tai entsyymivalmisteita voi kokeilla, erityisesti jos uloste on löysää. Näin koira hyödyntää ravintoaineita paremmin, puutostila poistuu, eikä tarvetta syödä ulosteita enää ole. Toisaalta ulosteen ravinne- ja entsyymipitoisuus vähenee, ulosteessa ei enää samassa mittakaavassa niitä ole eikä koiraa uloste täten enää kiinnosta. Myös B-vitamiinien lisääminen, merileväkuuri ja maitohappobakteerit ovat auttaneet joissakin tapauksissa.

Haiman vajaatoiminta

Haiman eksokriininen eli avoeritteinen osa, joka käsittää noin 98 prosenttia koko haimasta, erittää ohutsuoleen ruoansulatusnesteitä. Haimanesteen entsyymejä ovat muun muassa rasvoja pilkkova lipaasi, tärkkelystä pilkkova amylaasi sekä valkuaista pilkkovat trypsiini ja kemotrypsiini. Haimanesteessä on myös trypsiininestäjää, joka estää trypsiiniä aktivoitumasta liian aikaisin niin, ettei se pilkkoisi elimistön omia valkuaisaineita. Haimanesteen eritystä säätelevät pohjukaissuolen limakalvon vereen erittämät hormonit sekä parasympaattinen hermosto. On myös esitetty väitteitä siitä, että osassa haiman vajaatoiminnan tapauksissa syy onkin näissä haiman entsyymien eritystä säätelevissä toiminnoissa eikä itse haima olisikaan surkastunut.

Haima on koiran syntyessä normaali ja vajaatoiminnan oireet puhkeavat tyypillisimmin 1-3 vuoden iässä. Surkastuminen on voinut alkaa jo pentuna ja vajaatoiminta lisääntyy ajan kuluessa haiman pikkuhiljaa tuhoutuessa. Yleensä oireet lisääntyvät vasta koiran ollessa jo muutaman vuoden ikäinen ja vajaatoiminnan pahentuessa. Useimmilla koirilla haiman surkastuminen on hyvin nopeaa. On kuitenkin todettu, että osalla koirista sairaus etenee hitaasti, ja saattaa johtaa vain osittaiseen haiman surkastumaan. Tällöin koirilla ei välttämättä ole mitään haiman vajaatoimintaan liittyviä oireita, eikä niitä ulkoisesti siten voida erottaa terveistä koirista. Mahdollisesti osalla näistä koirista jokin altistava tekijä aiheuttaa sairauden etenemisen oireelliseen vaiheeseen, osalla sairaus pysyy oireettomana vuosia tai koko eliniän.

Haiman vajaatoimintaa sairastavalla koiralla haiman kyky tuottaa ruoansulatusentsyymejä on olennaisesti vähentynyt tai lakannut kokonaan.  Ruoansulatusentsyymien tehtävänä on pilkkoa ruoan ravintoaineet pienempään muotoon ohutsuolessa. Mikäli haima on kykenemätön tuottamaan riittävästi ruoansulatusentsyymejä, eivät ruoan isot molekyylit pilkkoudu pienemmiksi. Ne eivät imeydy koiran elimistössä, vaan kulkeutuvat hyödyntämättöminä ruoansulatuskanavaa pitkin ulosteen mukana pois. Ilman ruoansulatusentsyymejä koiran elimistö ei siis pysty käyttämään hyväkseen saamaansa ravintoa ja tästä aiheutuu sairaudelle tyypilliset ruoansulatusoireet, kuten ripuli ja laihtuminen. Ilman asianmukaista hoitoa koira kuolee ravinnonpuutteeseen. Sairautta voidaan kuitenkin hoitaa, lisäämällä ruokaan entsyymivalmisteita, jolloin koira usein pysyy hyvässä kunnossa ja elää täysin normaalia elämää. Luontaisilla hoidoilla, kuten homeopatialla, kasvilääkinnällä ja ruokavaliolla on saatu hyviä tuloksia aikaan.

Haiman vajaatoiminnan esiintyvyys ja perinnöllisyys

Haiman vajaatoimintaa on viime vuosina todettu useissakin roduissa, eniten kuitenkin saksanpaimenkoirilla (yli 60 % todetuista tapauksista) sekä pitkäkarvaisilla collieilla (vajaa 30 % tapauksista). Näillä roduilla sairaus on todettu perinnölliseksi mutta periytyvyysmekanismia ei ole vielä pystytty selkeästi määrittämään. Perinnöllisen alttiuden lisäksi tarvitaan usein myös jokin altistava ympäristötekijä, joka laukaisee sairauden. Kuten useissa muissakin autoimmuunisairauksissa, taustalla voidaan epäillä olevan virusinfektio, stressitilanteet, sopimaton ruokavalio tai liiallinen rokottaminen, mutta näiden syiden toteennäyttäminen on hyvin vaikeaa. Haiman vajaatoiminnan saattaa aiheuttaa myös krooninen haimatulehdus, jolloin koira on tyypillisimmin keski-ikäinen tai vanha koira.

Haiman vajaatoiminnan oireet

Sairauden oireet alkavat yleensä vähitellen lyhyessä ajassa, aikaisemmin terveelle koiralle. Kun sairaus ilmenee, on haiman ruoansulatusentsyymeitä erittävä osa tuhoutunut tai tuhoutumassa. Tämän vuoksi sairautta luullaan usein aluksi loisten aiheuttamiksi, koska koira laihtuu lisääntyneestä ruokahalusta huolimatta. Aikaisin merkki haiman vajaatoiminnasta on erittäin runsas uloste, joka ei välttämättä ole löysää. Vajaatoiminnan edetessä oireet pahenevat. Koira ei kuitenkaan pysty hyödyntämään ruoasta saamiaan ravintoaineita ja se alkaa laihtua. Tämä näkyy myös turkin laadussa, sillä rasvahappojen ja vitamiinien puute tekee turkista kuivan ja elottoman. Koira voi myös muuttua apaattiseksi. Tyypillisin merkki haiman vajaatoiminnasta on runsas, harmahtava uloste, joka on löysää ja pahanhajuista. Uloste voi myös olla vaaleata, pehmeää, rasvaisen näköistä, kellertävää puuroa tai joukossa voi näkyä sulamatonta ruokaa. Monesti koira syö ulosteita (koprofagia), erityisesti omat ulosteet kiinnostavat, koska niissä on runsaasti imeytymättömiä ravintoaineita. Useimmiten esiintyy myös ripulia ja koiralla voi olla vaikea pidättää kun ulostamistarve yllättää. Sairauteen liittyy usein tarpeellisten bakteerien liikakasvu suolistossa, joka osaltaan lisää ripulia, ilmavaivoja ja suoliston murinaa.

Diagnosointi

Yleensä koiralle aletaan antaa hyvin sulavaa ruokaa jo ennen kuin diagnoosi on tehty ja ruokavalio tuntuu jopa auttavan sairauden alkuvaiheessa. Todellisuudessa koira ei parane, sillä helposti sulava ruoka vain vähentää ripulointia. Edelleenkään vitamiinit eivät imeydy, eikä koira pysty saamaan ruoasta kaikkea tarvitsemaansa. Koira on edelleen laiha, apaattinen sekä huonokuntoisen näköinen. Kliinisistä oireista huolimatta haiman vajaatoiminta kannattaa aina varmistaa eläinlääkärillä otetuissa testeissä, myös jos koiralla (etenkin saksanpaimenkoiralla tai colliella) on usein toistuvaa ripulia tai erittäin runsaat ulosteet, vaikkei muita oireita olisi. Arvioidaan, että jopa 90% haimasta saattaa olla tuhoutunut, ennen kuin koiralla alkaa olla selkeitä oireita. Mitä aikaisemmin sairaus todetaan, sen parempi vaste.

Epäily haiman vajaatoiminnasta tyypillisten ruoansulatusoireiden perusteella voidaan varmistaa haiman toimintatestillä. Tällä hetkellä eniten käytetty testi on ns. TLI-testi (trypsin-like immunoreactivity). Tutkimus on osoittautunut luotettavaksi ja se on helppo suorittaa. Sitä varten tarvitaan paastoverinäyte, joka analysoidaan eläinlaboratoriossa. Tulos voi olla virheellinen jos koira ei ole paastonnut 8-12 tuntia ja myös jos koira on syönyt haimaa noin viikon sisällä ennen näytteenottoa. TLI tulos kertoo haiman kyvystä erittää trypsinogeenientsyymiä. Tätä entsyymiä on terveillä koirilla aina jonkin verran verenkierrossa ja niiden TLI-arvo on 5.0 – 34 µg/l. Koska haiman vajaatoimintaa sairastavilla koirilla haima on lähes kokonaan surkastunut, trypsinogeeni entsyymiä ei erity verenkiertoon juuri lainkaan. Sairastavalla koiralla TLI arvo on selvästi alle 2.5, yleensä alle 1.0 µg/l.

Viime aikoina on todettu, että TLI-testin avulla voidaan diagnosoida haiman toimintahäiriö myös aikaisemmassa vaiheessa, ennen kuin sairaudelle tyypilliset oireet ilmenevät. Koirilla, joilla haima on surkastunut vain osittain, TLI arvojen on todettu olevan jonkin verran normaalia alhaisemmat, 2.5–5.0 µg/l. Näillä koirilla ei siis välttämättä ole vielä ruoansulatusoireita. Yksi TLI arvo alueella 2.5–5.0 µg/l ei ole vielä luotettava, koska toisinaan terveillä koirilla voidaan todeta yksittäisiä alhaisia arvoja. Haiman vajaatoiminnan aikaisen vaiheen diagnoosi varmistetaan aina ottamalla toinen TLI testi noin kuukauden kuluttua ensimmäisestä. On myös huomioitava, että normaali TLI arvo ei sulje pois mahdollisuutta, että koira sairastuisi myöhemmin. Lisäksi koirilla, joilla on vain lieviä muutoksia haimassa, TLI arvo on todennäköisesti vielä normaaliarvojen alueella. Koirat, joilla TLI-arvo on välillä 2.5-5.0 µg/l, voivat siis olla joko terveitä tai niillä on alkuvaiheessa oleva haiman surkastuma.

Haiman vajaatoiminnan hoito

Koska surkastunut haima ei pysty tuottamaan ruoansulatusentsyymejä, on koiran jokaiseen ateriaan lisättävä entsyymejä. Parhaimmiksi entsyymihoidon muodoiksi on todettu raaka haima tai entsyymivalmistejauhe ruokaan sekoitettuna. Hoitovasteessa ei ole eroja näiden kahden valmisteen välillä, vaan molemmat hoitomuodot ovat käytännössä yhtä tehokkaita. Koirakohtaisesti on kuitenkin eroja todettu. Raa'an haiman etu on edullisempi hinta, mutta ongelmana on säilytys (pakaste), saatavuus sekä epäkäytännöllisyys. Raakaa haimaa voi antaa osittain sulaneena, ruoan joukkoon pilkottuna tai jäisenä palana ruoan jälkeen. Sian haimaa saa teurastamoilta ja eläinruokakaupoilta, esimerkiksi Kennelrehulta sekä Kennelpakasteen jälleenmyyjiltä. Tärkeää on se, että haimat on pakastettu mahdollisimman pian, alle 12 tunnin sisällä eläinten teurastuksen jälkeen, jotta haiman sisältämät entsyymit eivät ehdi tuhoutua. Raaka haima on yleensä sian haimaa, mutta myös muiden eläinten haimaa voi käyttää. Keskikokoisille koirille sopiva annostus on usein 100-150 g aterialla, joskin yksilökohtaista vaihtelua on välillä 50-300 g ja toki ruoan määrä aterialla vaikuttaa. Haiman kilohinta on noin 7-12 € (2010). Haima säilytetään pakastimessa (n. 3 kk säilyvyys). Entsyymejä sisältävää jauhetta, Viokase-V, on erikoisluvalla eläinlääkäriasemilta tilattava valmiste. Viokasen hyviä puolia on lääkityksen helppous, mutta ongelmana kallis hinta. Suositeltu annostus on 3 grammaa, eli noin teelusikallinen joka aterialla, mutta monet koirat tulevat toimeen pienemmälläkin annoksella. Kannattaakin aloittaa suositusannostuksella ja jos oireet pysyvät kurissa, voi kokeilla mikä on pienin määrä, jolla koira tulee toimeen. Viokasepurkki (227g) maksaa noin 90 € (2007). Apteekista ilman reseptiä saa toista kokeilemisen arvoista entsyymivalmistetta, Creon 10000, jonka vaikuttavana aineena on haimasta eristetty entsyymitiiviste pankreatiini.

Hoitovaste nähdään yleensä jo ensimmäisten hoitoviikkojen aikana, kun ruoka alkaa imeytyä, uloste kiinteytyy ja paino nousee. Osalla koirista voidaan entsyymilääkkeen määrää pienentää, jos koira voi hyvin. Ilman lääkitystä koirat, joilla haima on kokonaan surkastunut, eivät kuitenkaan tule toimeen. Sairasta koiraa voidaan hoitaa, mutta se ei sairaudestaan parane. Koira voi lihota ja ulosteet kiinteytyä, mutta varsinkin stressitilanteissa ja ylensyötön yhteydessä ruoansulatusvaivat ovat yleiset.

Osa haiman vajaatoimintaa sairastavista koirista tarvitsee entsyymilääkityksen lisäksi toisinaan myös muuta lääkitystä. Yleensä erityisesti hoidon aloituksen yhteydessä koirille annetaan antibioottikuuri ja B-vitamiinipiikki. Useimmille koirille annetaan lisäksi vitamiinikuuri.

Yleisin ongelma on suolistobakteerien liikakasvu, joka saattaa pahentaa koiran oireita aiheuttaen ripulia, ilmavaivoja ja laihtumista. Paksusuolessa on normaalisti valtava määrä bakteereita, jotka saavat ravintonsa imeytymättömästä ruoka-aineksesta. Haiman vajaatoimintaa sairastavalla koiralla sinne saapuu normaalia suurempi määrä sulamatonta ruokaa, bakteerit saavat yllin kyllin ravintoa ja niiden määrä kasvaa entisestään. Samalla muuttuu niiden keskinäinen määräsuhde, eli tietyt bakteerit, joita terveessä suolessa on vähemmän lisääntyvätkin nyt rajusti. Bakteerit tuottavat kaasuja, joten koiralla saattaa olla paljon ilmavaivoja ja vatsan murinaa. Bakteerien liikakasvua ei voida veri- tai ulostenäytteillä selkeästi todeta. Sitä on syytä epäillä, jos koiralla on paljon suolisto-oireita entsyymilääkityksestä huolimatta. Bakteerien liikakasvua hoidetaan perinteisesti antibiooteilla. Osalle koirista tarvitsee antaa 1-2 kertaa vuodessa antibioottikuurin entsyymilääkityksen lisäksi, jos suolisto-oireita ilmenee enemmän. Tästä syystä monille koirille annetaan perinteisesti ajoittain tai jatkuvasti tylosiini-nimistä antibioottia, joka pitää bakteerikannan kurissa.

Osalle koirista on myös kokeiltu ns. mahahapposalpaajalääkitystä. Sillä pyritään vähentämään mahalaukun happamuutta vähentämällä mahahappojen eritystä koska osa suun kautta annetuista ruoansulatusentsyymeistä tuhoutuu happamassa mahalaukussa. Mutta toisaalta, mikäli mahahappoja ei ole tarpeeksi, tai ne eivät ole tarpeeksi vahvat, ruoka ei sula hyvin mahalaukussa.

Vakavin haiman vajaatoimintaa sairastavien koirien mahdollisista komplikaatioista on ohutsuolen kiertymä. Oireet voivat alkaa koska tahansa eikä ne liity liikuntaan tai ruokintaan.Oireita ovat syömisen ja juomisen lopettaminen ja rauhattomuus. Vähitellen koiran kivut lisääntyvät. Se yrittää ulostaa, muttei pysty, korkeintaan peräsuolesta valuu verta ja limaa. Vatsa turpoaa voimakkaasti. Suolen kiertymää vaatii välitöntä eläinlääkärin hoitoa mutta siitä huolimatta suurin osa potilaista menehtyy.

Useimmiten suositellaan haiman vajaatoimintaa sairastavan koiran sterilointia tai kastrointia. Sairaus on joka tapauksessa perinnöllinen, joten sairasta koiraa ei pidä käyttää jalostukseen. Sterilointi voi vähentää hormonitoiminnan vaihtelusta johtuvia sairauden oireita.

Luontaishoitojen, kuten vyöhyketerapian, akupunktion ja homeopatian avulla on monen koiran tilanne saatu hyvin tasapainoon. Hyviä kokemusperäisiä tuloksia on saatu myös erilaisilla luontaistuotteilla ja yrttivalmisteilla. Suoliston bakteerikannan tasapainotukseen kannattaa käyttää maitohappobakteerivalmisteita jatkuvasti, eri merkkejä vaihdellen, esimerkiksi Biolatte, Colon Clear, DDS+, Aptus Tehobakt, Biofarm Biobak ja Solgar. Erilaiset kuituvalmisteet tarjoavat maitohappobakteereille ravintoa sitovat itseensä bakteerimyrkkyjä ja suolistokäymisen tuotteita ja vievät ne läpi ruoansulatuskanavan suojellen samalla ruoansulatuskanavan seinämiä, esimerkiksi Aptus Attapectin, Biofarm Inupekt Forte, Lepicol ja psylliumkuitu. Erilaisia entsyymivalmisteita voi kokeilla raa’an haiman lisäksi tai matkoja varten sekä ruoansulatuksen helpotukseen mm. Solgar Pankreatiini, Biolatte, Colon Clear, Donsbach, Elivo. Lisäksi papayauutteella ja puunkuorijauheella on vastaavia vaikutuksia. Suolahappoa vapauttavia ja sitä kautta mahalaukun happamuutta ja ruoan sulavuutta lisäävää valmisteita ovat esimerkiksi Hypochylin ja Solgar Hydrokloridi ja pepsiini. Aloe Vera-juomaa, pellavansiemenlimaa, Molkosan heratiivistettä ja ternimaitovalmisteita on käytetty suoliston kuntouttamiseen.

Ruokavalio

Suurin osa haiman vajaatoimintaa sairastavista koirista voi entsyymilääkityksen turvin jatkaa samalla ruokavaliolla kuin ennen sairastumista. Erikoisruokien tarve on siis yleensä erittäin pieni. Ei ole pystytty osoittamaan, että jokin tietty ruokavalio sopisi kaikille sairaudesta kärsiville koirille. Joillekin sopivat vain erikoiskuivaruoat tai kotiruoka kun taas toiset voivat syödä melkein mitä vain. Moni koira on saanut helpotusta oireisiin siirtymällä viljattomaan raakaruokintaan. Raa’assa ruoassa olevat ruokaentsyymit edesauttavat ruoansulatusta ja vähentävät usein tarvittavan entsyymilisän määrää. Eläinperäisen raa’an ruoan sulavuus on koiralla erittäin hyvä, mikä useasti kiinteyttää ulosteita ja vähentää ruoansulatusoireita.

Tärkeintä ruokinnassa on muistaa koirien yksilöllisyys, kokeilemalla löydetään kullekin koiralle parhaiten sopiva ruokavalio. Haiman vajaatoimintaa sairastavat koirat ovat kuitenkin herkempiä äkillisille ruokinnanmuutoksille ja saavat oireita sopimattomista ruoista helpommin kuin terveet koirat. Joillekin koirille riittää siis haimaentsyymien lisääminen ruokavalioon ja ne voivat syödä ihan samaa ruokaa kuin siihenkin asti, mutta toisilla joutuu ruokintaa miettimään tarkemmin. Ruokavalion tulisi koostua mahdollisimman hyvin sulavista raaka-aineista. Jotkut suosittelevat myös vähärasvaista ruokavaliota, mutta silloin voi seurauksena olla suuret ruokamäärät, jotta koira saa riittävästi energiaa. Sopiva rasvan määrä on koirakohtaisesti kokeiltava. Jos koiralla on taipumusta ripuliin, tulee kaikki ruokinnan muutokset tehdä hitaasti ja yksi ruoka-aine kerrallaan, jotta näkee mahdolliset seuraukset heti.

Perinteisesti ruoka suositellaan tarjoiltavaksi useamman kerran päivässä jotta ruoansulatuksen kertarasitus olisi mahdollisimman vähäistä. Toisille yksilöille, erityisesti raa’alla ruoalla ruokituille, sopii kuitenkin huomattavasti paremmin yksi päivittäinen ateria, jolloin ruoansulatuselimistö saa välillä levätä. Tarjottu ruoka tulisi olla huoneenlämpöistä, koska se ei ala pilkkoutumaan mahassa ennen kuin se on ruumiinlämpöistä. Hiilihydraatteja ja proteiineja ei tulisi tarjoilla samalla aterialla koska koiran maha sulattaa paremmin yhden ravintoaineen kerrallaan. Myös makupalojen antamista on kokeiltava omalla koirallaan. Toisilla yksikin siankorva tai muutama koulutuspala ilman haiman antamista aiheuttaa oireita, toisilla ei.

Ennuste

Tutkimuksissa on todettu, että entsyymilääkityksen avulla yli puolet haiman vajaatoimintaa sairastavista koirista voi yhtä hyvin kuin terveet samanrotuiset koirat. Hoitovasteessa on kuitenkin huomattavia eroja, ja viidesosalla haiman vajaatoiminta sairastavista esiintyy useita sairaudelle tyypillisiä oireita. Yleisimmin lääkityksen aikana esiintyvät oireet ovat lieviä, kuten runsaat ulostemäärät, keltaiset ja puuromaiset ulosteet ja ilmavaivat. Pahimmat oireet kuten laihtuminen, lisääntyneet ulostuskerrat ja toistuva ripuli ovat harvinaisempia oireita lääkityksen aikana, mutta niitä on kuitenkin lähes 20 %:lla koirista. Hoitovasteen taso näkyy useimmilla koirilla jo hoidon alkuvaiheessa, ja mikäli koira vastaa hyvin hoitoon voidaan odottaa normaalia elinikää. Ruoansulatusoireiden lisäksi iho-oireet ovat yleisiä, etenkin saksanpaimenkoirilla, joilla on terveisiin koiriin verrattuna huomattavasti enemmän ihotulehduksia ja ongelmia turkin laadussa.

Lisätietoja

EPI-koirien omistajille tarkoitettu Pancrea-postituslista http://pets.groups.yahoo.com/group/pancrea/ on perustettu vuonna 2000. Sieltä saa lisää tietoa sairaudesta ja voi kysellä ihmisiltä kokemuksia sairauden etenemisestä ja hoidosta. Haiman vajaatoimintaa sairautena ovat Suomessa tutkineet Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen eläinlääketieteen laitoksen professori Elias Westermarck ja Malmin eläinklinikka Apexin pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Maria Wiberg.

Lähteet:

Maria Wibergin väitöskirja http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/ela/kliin/vk/wiberg/
Maria Wibergin väitöstiivistelmä http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/vaitokset.nsf  (vk 05/03)
Maria Wibergin artikkeli www.espoonkoirakerho.net/pdfkansio/lehti_1_06_haimanvajaat.pdf
Elias Westermarckin luentomoniste
Elina Lehtosen artikkeli
Jaana Hietalan artikkeli http://kotisivu.suomi.net/jaana.hietala/silva_haimanvajaatoiminta.htm
Yaskon omistajan kokemukset http://www.neufrau.net/palat/haima.html
Shetland Oy:n artikkelit http://www.shetland.fi/Artikkelit/HAIMA.pdf
Ulla Kivimäki: Koiran luonnonmukainen hoito (2002)
Caroline Levin: Dogs, Diet and Disease

 

Eri lähteistä ja kokemuksista koottu, Malin Ekblom 2004.  Päivitetty 2010.
Teksti on vapaasti levitettävissä edellyttäen maininnan lähteestä.